Pahapäivä

Tiedättekö tunteen, kun tuntuu on niitä päiviä, että kaikki mitä tekee menee pieleen? Mulla oli tänään juuri sellainen päivä.

Aamulla päivä alkoi sillä, että herätyskello ei soinut. Ei hätää, sillä heräsin kymmenen minuuttia aikaisemmin kuin alunperin oli suunnitelma. Huomasin, että puhelin oli poissa päältä ja yritin laittaa sitä päälle. Eipä mennyt. Sain kauhian sätkyn; ei kai se ole rikki. Ei, ei se ollut. Akku oli lähtenyt irti, kun eilen sen pudotin.

Seuraavaksi iski vaatekriisi, jota yritin ratkaista jo sängyssä maatessani. Ei onnistunut. Miten aina käy niin, että ostaa kaupasta ihania vaatteita, mutta niistä tulee hirveitä kun ne on sun omistuksessa? On se jännä. Ehkä tuo vaatekaappi tekee niille vaatteille jotain, mikä tekee niistä tyhmiä. Pitää tarkistaa asia joskus.

Vaatekriisi ratkesi tyypilliseen hätävaravaatteisiin. Raskauspaidan näköiseen, KappAhlilta ostettuun mustavalkoraidalliseen paitaan ja niihin tiettyihin Mangon farkkuihin, sehä Conversen pinkkeihin tennareihin. Huoh.

Hiukset meni päin puuta, meikkiä levisi sinne minne sitä ei pitänyt mennä.

Piti viedä samalla kun lähtee kouluun skootteri MotorHeaveniin korjaukseen. Vitut. Skootteri ei käynnistynyt nyt sitten ollenkaan. Se sai jäädä kadun varteen ja äitin kanssa sitten koululle autolla.

Fysiikan tunnilla ratkesi skootteri ongelma, mun serkun isä veisi sen autollaan korjaukseen päivällä. Onneksi oli sitten yksi huoli vähemmän.

Koulupäivä jatkui rattoisissa meiningeissä, eihän tuolla kauppiksessa mitään tapahdu. Toimistotehtävien tunnilla oli Näppäilyä (AAARRGGHHH!!!!!!!). Menetin hermoni ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen. Kirjoittaminen olis huomattavasti helpompaa, jos sais liikutella sormia miten lystää näppäimistöllä. "Ei saa liikuttaa sormia pois tietyiltä näppäimiltä!" opettaja sanoi, joka paljastui täydeksi kotkaksi. Hymähdin Nordelle jotain, ja heti kotka oli uhkailemassa, että meidän erotellaan luokassa istumaan jonnekin muualla. Muutahan sai tietysti puhua enemmänkin, eihän niille mitään sanottu.
Raivostuttavan, 1,5 tuntia kestäneen oppitunnin jälkeen hermot oli suhteellisen kireällä. Selkää särki ja kaikki oli pielessä. Teki mieli tappaa joku.

Päivän onnellisin asia (skootterin jälkeen) oli se, että viimeinen tunti oli peruttu, koska opettaja ei ollut paikalla. Huh. Kotiin siis.

Seuraava huolenaihe taisi olla se, että skootteri tulee taas hieman kalliiksi. 3000:nnen kilometrin huolto maksaa 100 € + korjaus. Iskä ei ole vielä ilmottanut paljon se sitten on yhteensä. Se siitä kampaajareissusta.

Ja nyt uusimpiin aiheisiin. IRC-GALLERIA EI TOIMI! Päivä on lopullisesti pilalla.

Mutta iloinen aihe tänään (skootterin ja tunnin peruuttamisen jälkeen) on se, että sain vihdoin ja viimein Mambo langasta (Novita) tekemäni mekon valmiiksi. Huono uutinen on se, että näytän makkaralta siinä. No, ei se mitään. Tein sen kovalla työllä, hartia- ja rannekivuista huolimatta. Pistän sen heti päälle kun sää viilenee.

Ainiin! Sekin rassaa, että isukki otti sen kameran pois. En saa uusia kuvia tänne, enkä myöskään galleriaan (siis omg mun elämä on niinQ pilal! :D)

Ehkä huomenna olis parempi päivä. Ja ehkä huomenna EI olis mitään hirmuista vaatekriisiä, se on nimittäin stressaavaa yrittää näyttää upealta Norden rinnalla, joka on aina virheettömän kaunis ja hiukset aina tiptop. Hällä väliä, I am what I am.

Huomenna pitkästä aikaa olen Jemin kanssa, ollaan oltu viimeksi toistemme seurassa tarkoituksellisesti sillon, kun oli ehkä legendaarisin ryyppyreissu aukiolla joskus talvella. Ollaan samassa koulussa nykyään, että tulee nähtyäkin vähän useammin. :)

-Emu